Seppo Randell: Näköala Vainiolta, Lielahden kaupunginosakirja, Tampere 1997:
"Harjuntaustan jakokunta
Jo keskiajalta on todisteita siitä, että vanhassa Pirkkalan pitäjässä oli ensin yksi Harjun ja myöhemmin erikseen Harjun ja Harjuntaustan jakokunnat. Jakokunnalla tarkoitetaan sellaista järjestelyä, että kalavedet, metsät ja niiden antimet olivat sen jäsenten yhteisessä käytössä "niin kauan kuin jaettavaa oli riittävästi", kuten Seppo Suvanto*) toteaa. Jakokunnan, kuten Harjuntaustan, nimi saattoi jäädä pitkäksikin aikaa käyttöön, vaikka ajan oloon se varsinaisessa merkityksessään lakkasi olemasta, kun omaisuus eli pellot, niityt, metsät ja vedet jaettiin tarkoin tilojen kesken. Nimi Harjuntausta on siis satoja vuosia vanha ja ymmärrettävissä sikäli, että se Pirkkalasta, Pyhäjärven etelärannalta katsoen, sijaitsi kirjaimellisesti harjun takana. Oltuaan noin 70 vuotta poissa käytöstä se on palannut takaisin Harjuntaustan koulun ja Harjuntaustan kadun nimissä. Lielahden näkökulmasta olisi tietenkin syytä puhua Harjunedustasta!
Jakokuntaan kuuluivat Kukkolan, Lielahden, Niemen, Pohtolan, Possilan ja Siivikkalan kylät. Varhaisin, joskin välillinen todiste jakokunnasta on vuodelta 1484. Sen asutuksen iästä on oltu kahdella kannalla. Saarenheimo**) arvelee, ettei Lielahdenharjun pohjoispuolen asutus olisi paljoakaan nuorempaa kuin etelänpuoleinen, koska ne sijaitsivat niin lähellä toisiaan. Jakokunnan hän katsoo saaneen asukkaansa 1200-luvulla; mainituista kylistä Lielahti on hänen mukaansa ehkä muita vanhempi. Sen nimi vuorostaan lienee lyhentynyt muoto nimestä Liejulahti. Näin se olisi syntynyt samaan tapaan kuin vaikkapa Ruokovedestä Ruovesi tai Ruokolahdesta Ruolahti. Tarkkaan ottaen, mikäli lieju on muinoin merkinnyt samaa kuin nykyisin, Liejulahti sijaitsi nykyisen tehtaan pohjoispuolella, koska se oli tosiaankin liejuinen jo silloin, kun sellutehdasta ei vielä ollut omaa liejuaan siihen laskemassa. Tätä lahtea, jota ei enää ole, kutsuttiin Ollinojanlahdeksi sen miehen mukaan, joka kaivoi tai kaivatti Lintulammista Näsijärveen johtavan laskuojan. Sitä vastoin tehtaasta etelään oli jääkauden jälkeisestä ajasta asti upea hiekkaranta.
Harjuntaustan jakokunnan kylissä oli 1550-luvulla maatiloja kylittäin seuraavasti: Kukkolassa kaksi, Lielahdessa viisi, Niemessä neljä, Pohtolassa yksi, Possilassa kaksi ja Siivikkalassa kolme. Tätä talojen suurta määrää Saarenheimo**) pitää eräänä osoituksena Harjuntaustan asutuksen vanhasta iästä.
Suvannon*) mukaan Harjuntaustan asutus tuntuu pikemmin nuorelta. Hän perustelee käsitystään ensiksi sillä, että jakokunnan talot olivat 1500-luvun puolivälissä melko nuoria, koska niiden maksamat verot olivat vielä suhteellisen vähäiset. Toiseksi hän huomauttaa, että Harjuntaustan tiloilla ei ollut lainkaan ns. erävaltauksia, sillä ne olivat jo aikaisemmin tarkoin jaetut. Kala-apajien ja metsänriistan huvetessa Pirkkalan talolliset olivat näet jo kauan etsineet niitä Kurun, Ruoveden, Virtain, Keuruun ja Ähtärin vesistä ja vesien rannoilta. Tällä tavoin niille vakiintui eräänlaisia tukikohtia jopa yli 100 kilometrin päähän vanhan Pirkkalan pohjoisosissa. Kulku eräsijoille tapahtui veneillä ja tärkeä venesatama sijaitsi Lielahden Hiedanrannassa. Koska erämaat oli jo jaettu, Harjuntaustassa oli elanto pakko hankkia maanviljelyksellä ja karjanhoidolla.Lielahden kylästä ei ole merkintää vanhoissa asiakirjoissa ennen vuotta 1540, mutta Niemen kylästä on jo 1442, jolloin isäntä Jonis Nemis oli laamanninkäräjäin lautakunnassa. Kukkolasta on maininta vuodelta 1500, jolloin sen omistaja Birgitta Juhontytär lahjoitti tilansa Naantalin luostarille. Harjuntaustan kylien tiluksia yhdistettiin ja lohkottiin, joten niiden määrä vaihteli vuosikymmenten kuluessa. Veisi liiaksi tilaa tehdä niistä selkoa, joten tyydyn viittaamaan pariin jo käyttämääni lähteeseen (Saarenheimo ja Suvanto), joiden avulla asiasta voi saada lisätietoja. Viime vuosisadan vaihteessa kussakin kylässä oli vain yksi maatila."
*) Suvanto Seppo: Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Tampereen historia I, Tampere 1988.
**) Saarenheimo Juhani: Vanhan Pirkkalan historia, Tampere 1974.
Kapearaiteinen rautatie Lielahdessa:
Seppo Randell: Näköala Vainiolta
"Lielahden kapearaiteinen
Lielahden kartanon ja Siivikkalan verotilan omistaja ... W.F. von Nottbeck oli koulutukseltaan luonnontieteilijä ja hän askarteli mielellään erilaisten koneiden ja laitteiden parissa....
Patruuni suunnitteli myös rautatien rakentamista Lielahden kartanolta Tampereelle ja pyysi lokakuun lopussa 1881 asiasta lausunnon Ylöjärven kuntakokoukselta, joka suhtautui asiaan erittäin innostuneesti. Tämäkään hanke ei kuitenkaan toteutunut.Kapearaiteisen rautatien patruuni kuitenkin runsaan kymmenen vuoden kuluttua rakennutti. Se oli käytössä vuodesta 1892 vuoteen 1907. Raideleveys oli 750 mm, ja vetovoimana syksyllä 1892 Saksasta hankittu höyryveturi. Rautatietä oli tuolloin noin seitsemän kilometriä. Patruunin kapearaiteinen on nähtävästi ollut lyhyen ajan kartanon sisäisessä käytössä, sillä Tampereelta Poriin johtava VR:n rata otettiin 1.10.1893 väliaikaiseen käyttöön Tampereen ja Nokian välillä, mutta siitä lähtien oli myös valmiina normaalin levyinen pistoraide tavaran kuormausta varten kartanon vaunuista VR:n vaunuihin ja päinvastoin. Kuormauspaikalta kartanoon vievä kapearaiteinen rata laski melko jyrkästi Lielahdenharjun rinnettä Hiedan rannasta poispäin, länteen; radan leikkaus näkyi selvästi Vaasaan johtavalle maantielle vielä ennen sen leventämistä. Ylös kartanolle vievä rata sijaitsi 10-20 metriä Lielahden tehtaan nykyisen ratapenkan länsipuolella pitkin aikoinaan kartanon päärakennukseen vienyttä koivukujaa. Päärakennus näet sijaitsi muinoin suunnilleen nykyisten spriisäiliöitten kohdalla. Tältä raiteelta johti kaksi haaraa länteen. Niistä toinen vei harjun syrjässä olleelle sorakuopalle ja toinen osapuilleen Harjuntaustaa ja Turvesuonkatua Isolle suolle, josta kuljetettiin turvetta pelloille levitettäväksi tai karjalle kuivikkeeksi.
Veturitalli oli kartanolla navettarakennuksen vieressä itäpuolella. Tallilta lähti navetan pohjoispuolitse rata, jossa oli kaksi haaraa. Niistä toinen kulki nykyisen aaltopahvitehtaan kohdalta Teivaalantien pohjoispuolella sijainneille puimala- ja latorakennuksille jatkaen niiden välitse ja kaartuen sen jälkeen Teivaalantien eteläpuolelle, josta se johti Possilan rakennusten taitse aina nykyisen Teivaalantie 46:n kohdalle. Toinen mainituista haaroista kulki Rientolankatua sen ja Possilankadun risteykseen, jossa oli jälleen kaksi haaraa. Niistä vasemmanpuoleinen vei Kukkolaan Tarhurinkadun suunnassa. Oikeanpuoleinen vei Possilankadun ja Possilanraitin kautta ja Pohtolankatu 53-57:n kohdalla sijaitsevien kerrostalorakennusten länsipuolitse Papusenkadun kautta Ryydynkadulle ja sitä pitkin edelleen Siivikkalantielle Pohtosillan ylitse Leppästentielle Honkasalon tilalle, jota silloin kutsuttiin Rajalaksi."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lielahti
Seppo Randellin Lielahden alueen historiasta kertovaa kirjaa voi ostaa mm. Ryydynpohjan Omakotiyhdistykseltä. Hinta 12 €.
Ilmari Kosonen: Lielahden nimi tarkoittaa ’hietikkolahtea’
Lielahdessa näkyy olevan epäselvyyttä paikannimen merkityksestä ja synnystä.
Ja viralliset tahotkin sitten levittävät laajalti virhetietoa.
Lielahden nimi on tuhansia vuosia vanha ja tarkoittaa ’hietikkolahtea’ lentohiekkojen vielä lentäessä ja sateen valuttaessa hiekkoja lahden rannoille.
Siksi rannat edelleenkin ovat kovapohjaisia hietikoita, eivät mitään turveliejua eivätkä saviliejua ollenkaan!
Samalla tavoin myös Ryydynpohjan rannat ovat näitä valuhietikoita.
Lentohiekkaharjulle on suomalainen, myös tiedemaailman esityksissä mainittu nimitys lies ja liet.
Se esiintyy eräässä aika äskettäin julkaistussa väitöskirjassakin, mutta sana on jäänyt tuntemattomaksi paikannimien tutkijoille.
Niinpä lähes kaikki Lies-, Liet-paikannimet selitetään väärin.
Mikkelissä on Lietselkä ja Lietmäki nimityksinä samalla harjulla. Puumalassa Lietvesi. Jota Suomalainen paikannimikirjan kirjoittaja selittää sentään ’hiekka, hiekkaranta’ selityksellä.
Konneveden Liesvesi on hiekkaharjusaarten ja kankaiden rajaama, mutta Alpo Räisänen selittää sen ’mutaa, liejua’ tarkoittavana nimenä, vaikka on kirkkaita vesiä suottoman reitin vetenä. Ja sama kirjoittaja selittää Hyrynsalmen Lietekylän samoin, vaikka liete siellä on hiekkaharju.Selittää myös kaikki Liesjärvet (20 järveä ja taloa) ’muta, lieju’, vaikka sana on hiekkasanastoa, ’virtaavaa, valuvaa’ hiekkaa tarkoittava maaperäsana (engl. quicksand).
Tunnetuin tähän lies, liet sanastoon kuuluva paikannimi on tietysti Tampereen Lielahti lahden ja sen rantataajaman nimenä, jota nimeä on 7 muunkin lahden ja lahtirantatalon nimenä.
Riitta Liisa Pitkänen kyllä yrittää selittää tuotakin nimeä sanalla ’vetelää savea, mutaa, sakkaa jne tarkoittavalla sanalla lieju, vaikka nimen perusteena on Pispalan harjulta ja muutenkin vieläkin pitkään pöllynyt ja valunut alas sateiden tuoma hiekka.
Ja on talo Liesmaa Ulvilassa.
Lappeenrannassa Liesharju ja sama Kankaanpäässä talon nimenä. Kangasalla saari Lieska. Vetelin Lieskankaalla talo Lieska ja toinen Lieska Rekikankaalla, joka nimi Reki - reg on sekin kivikkoisen hiekan nimitys arabiassa. Rehjansaaren ja Rehjanselän nimessä Kajaanissa. Ja Lammin Evolla Lieso.
Lieksanjoen nimi ja paikannimi Lieksa on tätä ’virtahiekkaa’ tarkoittava paikannimi, kuten Lieksa talonnimenä Lappeenrannalla hiekkaharjullaan. Nimeä Lieksa on kyllä esitetty saamelaisperäiseksi ja A. Räisänen on liittänyt sen nimen saamen sanaan leakša (’soinen laakso (tunturissa)’) Itkosen selityksiin tukeutuen. Ymmärtämättä että sielläkin tuo sana on hiekkatunturin valuhiekkoja tarkoittava maastopaikkanimitys, mutta turvetta on alkanut sitten kasvaa päälle.
Lieksanjoen suu ei nimittäin ole mitään suota, vaan kävelyn kantavaa hietikkoa- jääkauden jälkeen syntynyttä ja maan nousun laajalti paljastamaa..
Sana leakša on varsin kaukana nimestä Lieksa, sillä peräti kaksi äännettä on eri äänteitä. Ja se n erittäin paljon, sillä kieli on tarkkaa.
Äänekoskella on korkea Lekomäki ja Raumalla Lekola on harjutalon nimi.
Lek- esiintyy paikannimenä ruotsalaissanastossakin, Raaseporin Leksvall harjuna, laajan Hyltamalmen metsäalueen (’metsätiheikköhietikko’) ja Ruotsissa Leksand kuntanimenä eikä selitykseksi riitä lasten leikin - lek på svenska.
Luovutetussa Karjalassa on useita Liekkumäki harjuina ja on Lietaharju ja on Liet-nimiä harjuihin liittyen.
-------------
Ryydynpohja
Ruotsinkielisestä murresanastosta:
RYD. m. & f. 1) upprödjadt fält, afsvedjad plats. Sm., bl. I andra munarter, hvarest ordet allmänt brnkas och ofta förekommer 1
ortnamn (t. ex. Vestra Ryd, UI., Landeryd, og. Finn^ryaja,
Muinaisruotsin Fsv. rypning, rydning, rudning, f, a) rödjning till odling (eller väganläggning); b) den till odling röjda jorden.
Rödja tarkoittaa raivata kaatamalla metsä.
Sana -ryd esiintyy monien maaseutukuntie, kylien ja talojen nimissä Ruotsissa. Ja Suomessa samoin.
On jopa peltoja nimellä Ryyttäri muutama.
Lielahdessa Ryydynpohja tarkoittaa siis metsästä kaadettua, kaskena ja sitten laitumena ollutta maata.
Ruotsinkielinen nimi on syntynyt jonkun ruotsinkielisenkarttanonherran sanastona hänen hallitessaan maitaan.
Nämä selostukset voin kirjoittaa puhtaaksi, että voitte julkaista ne Tampereella.
Tampereen nimi on kelttiperäinen domber, dombar tarkoittaen 'putousta'.
Ilmari Kosonen metsänhoitaja GSM 0500 103442
maastoa koskevan muinaissanaston ainoa asiantuntija Suomessa, myös kivikauden kielen sanasto!
