Louhikkoinen asumaton korpi ja masentava suomaasto olivat odottamassa niitä pelottomia miehiä ja naisia, jotka 1950-luvun alussa alkoivat ennakkoluulottomasti raivata maata tulevalle omakotitalolleen Ikuriin, lähelle Nokian rajaa. Ikuri sijaitsi äärettömän kaukana Tampereen keskustasta - suorastaan Jumalan selän takana ! - vaikka matkaa ei sentään ollutkaan kuin reilut kymmenen kilometriä. Matka kaupungista Ikuriin tuntui pitkältä, omia autoja ei ollut kuin harvoilla, joten työ- ym. välttämättömät matkat kauppakeskukseen tehtiin ns. kunnan kumipyörillä.
Vuonna 1953 oli kaupungin puolesta aloitettu säännöllinen liikennöinti Ikuriin ja linja-autoissa olikin tunnelmaa. Matkan aikana tultiin tutuiksi vähän kauempanakin asuvan naapurin kanssa. Liikennöinti Ikuriin kävi ainoastaan Lamminpään kautta ja silloin tällöin jokunen Moskvitsh, Skoda tai peräti Goggomobil saattoi hurahtaa pölypilven saattelemana ohitse. Niin ja Pob(p)eda - niitäkin jo tuolloin Ikuriinkin saattoi eksyä.
Raivaajamieltä - ja asennetta Ikurin tulevaksi kotiseudukseen valinneilla täytyi olla, sillä vaikka . . .
Tuomo Koivisto: Vireästi
Ikurin kotisivut ovat tekeillä!
