Hallila ja seura ovat kasvaneet yhdessä
Syksyllä 1993 virisi joidenkin hallilalaisten parissa ajatus perustaa ”jonkinlainen asukasyhdistys” uudehkolle asuinalueelle. Ennen kuin lähdimme seuraa perustamaan, pidimme lähinnä alueen liikenneoloja käsittelevän asukasillan, jossa kaupungin edustajana puheenvuoron käytti silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Salminen.
Mutta tammikuussa 1994 asiat olivat edenneet niin paljon, että yhdistys perustettiin. Nimeksi valittiin Hallila-Seura, jolla haluttiin korostaa yhdistyksen olevan kaiken kattava kaupunginosayhdistys, ei pelkkä asukasyhdistys, omakoti- tai vuokralaisyhdistyksestä puhumattakaan.
Hallila oli tuolloin muutaman vuoden ikäinen ja voimakkaasti kasvava, ennen kaikkea nuorten lapsiperheiden kaupunginosa. Jo mainittujen liikennepalvelujen parantamisen lisäksi heti alkuaikojen toiminnassa painottuivat muidenkin palvelujen parantaminen, mm. päivittäistavarakaupan saaminen alueelle.
Maantieteelle ei voi mitään
Hallila on kummajainen sijainniltaan ja rakenteeltaan, sillä maasto ja tiestö toisaalta vetävät eri suuntiin, toisaalta estävät toiminnallisten yhteyksien rakentumisen. Kun raamit ovat tällaiset, ja näistä seikoista johtuen alueen maksimikoko on reilut 3000 asukasta (nyt liki täynnä), seurauksena on oman palvelurakenteen vähäisyys ja palvelujen hajaantuminen vähän joka suuntaan.Hallilan koulun 1-2 luokkien lisäksi koulussa käydään Nekalassa, Koivistonkylässä ja Hervannassa, lääkärissä Hervannassa, postissa Koivistonkylässä ja kirkossa Viinikassa. Pankki lienee yhä useammalla kotitietokoneella, sillä Hallila-seuran ponnekkaista yrityksistä huolimatta automaattia ei citykylään saatu. Kauppa ja pubi sentään saatiin Hallilaan vuonna 1997.
Oman lisänsä Hallilan palveluihin on vuodesta 1992 lähtien tuonut Kotipehkun asuinyhteisö. Sen päiväkoti on tarjonnut paikkoja päivähoidon puutteesta kärsivässä kaupunginosassa ja yhteisön kokoontumistilat ovat myös olleet hyvään tarpeeseen. Kotipehkussa perustettiin Hallila-seurakin. Kotipehku on muodostunut eläväksi osaksi Hallilaa, vaikka yhteisöä kohtaan alussa tunnettiinkin ihmetystä ja ennakkoluuloja. Kuva yhteiskeittiöllisestä kommuunista hälveni ilmeisesti nopeasti, sillä erityisesti päiväkodin ja kokoustilojen vuoksi ulkopuolisetkin pääsivät tutustumaan paikkaan.
Yhdistäjä, toimija, puolestapuhuja
Seuran toiminnassa on vältetty kaikkia muita rajoituksia, paitsi että seuran jäsenten tulee sääntöjen mukaan olla Hallilassa asuvia ja 15 vuotta täyttäneitä. Asukkaiden viihtyvyys, yhteenkuuluvuus, palvelujen kehittäminen, alkuperäisen luonnon puolustaminen, lasten ja nuorten asioiden erityishuomioiminen sekä vuoropuhelu virkamiesten ja päättäjien kanssa ovat muotoutuneet seuran toimintalinjaksi.
Näitä tavoitteita on edistetty tekemällä aloitteita ja esityksiä, järjestämällä asukasiltoja eri aiheista sekä julkaisemalla omaa tiedotuslehteä Hallilalaista. Seura on toiminut yhteistyössä koulun ja päiväkotien, koulun vanhempainyhdistyksen, seurakunnan, kaupungin kulttuuritoimen ja puisto-osaston sekä Ahjolan kansalaisopiston kanssa.
Alkuvaiheessa yksi seuran tärkeimpiä tavoitteita oli kaupallisten palvelujen saaminen ”yhden kioskin kaupunginosaan”. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja, rakennusinsinööri Hannu Järvinen teki suuren työn asiassa. Seura on kokenut edistäneensä päätöksiä, joiden seurauksena seurakuntatalo ja liikekeskus rakennettiin.
Rakentamiseen liittyi myös kahden keskenjääneen rivitalon tapaus Havumetsänkadun ja Lehtimetsänkadun kulmassa. Kun rakennusyrittäjä häipyi kesken kaiken, pysähtyi työmaa pitkäksi aikaa. Seura patisteli eri tahoja asiassa, ja vihdoin hankkeelle löytyi jatkaja. Nyt ko. paikalla on kaksi komeaa rivitaloa asukkaineen.
Seura on yhteistyössä kaupungin nuorisotoimen, TOAS:n ja Vuokratalosäätiön kanssa yrittänyt vaikuttaa siihen, että nykyisiin tiloihin tai tuleviin rakennuskohteisiin saataisiin lisää toiminta- ja harrastustilaa ennen kaikkea nuorille. Esimerkiksi Ahjolan kansalaisopisto olisi valmis laajentamaan toimintaansa Hallilassa, mutta tilojen puute on esteenä.
Palvelut ja liikenne tukemaan toisiaan
Liikennepalvelut olivat seuran ensimmäisen asukasillan aiheena, ja asiasta on tehty aloitteita kaupungin liikennelaitokselle useita kertoja. Sekä linjan 12 jatkaminen Hervantaan että eräiden Hervannan vuorojen muuttaminen kulkemaan Hallilan kautta on kuitenkin jatkuvasti tyrmätty kannattamattomina. Nyt on vihdoin parannusta luvassa, sillä kesäkuun 2002 alussa aloittaa bussi numero 6 poikittaisyhteytenä Hervannasta Hatanpäälle.
Koulu- ja päivähoito-oloihin on kiirehditty parannuksia, ja vähitellen on muutosta tapahtunutkin. Muutaman vuoden takainen esitys siirtää Hallila sosiaali- ja terveyspalveluissa kaakkoisesta eteläiseen piiriin olisi toteutuessaan merkinnyt lääkärireissujen suuntautumista Hervannan sijasta Hatanpäälle. Kaupunki ei lämmennyt ajatukselle, ja viittasi vastauksessaan uuteen sosiaali- ja terveystoimen aluejakoon, joka on tämän vuoden alusta käynnistynyt.
Seura halusi myös parantaa poikittaisia eli itä-länsi -suuntaisia liikenneyhteyksiä, sillä Hallilasta länteen on asiointiliikennettä Hatanpään terveysaseman lisäksi mm. Koivistonkylän kouluun, postiin ja Euromarkettiin, Pirkanmaan ammattikouluun ja Rantaperkiön Steiner-kouluun.
Myös pankkiautomaatin saamiseksi Hallilaan seura teki hartiavoimin töitä jokunen vuosi sitten ja nyt uudelleen. Alkuun oli pientä lupausta, mutta kun automaatteja alettiin karsia suuremmistakin paikoista, tiukkeni Pankkiautomaattiyhdistyksen linja eikä Hallilan asukaspohja enää riittänyt heille.
Ympäristö ja kenttä työllistäneet eniten
Pallokentän saaminen Hallilaan oli seuran suuri ponnistus. Paikkaa haettiin vuosikausia, sillä maasto ja rakentaminen asettivat suuria rajoituksia kentälle. Seura esitti koulun viereistä suota kun muutakaan paikkaa ei tuntunut löytyvän. Onneksi kaavoitusvirasto tässä vaiheessa ilmoitti koulun vieressä olevan vapaata tilaa, johon kenttä vihdoin rakennettiin.
Seura keräsi yli 400 henkilönimeä ja useiden yhteisöjen allekirjoituksia kentän puolesta ja otti yhteyttä suoraan eri poliittisten ryhmien edustajiin, sillä hanke oli vaarassa siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Seuran painostus ja valtuutettu Riitta Ollilan valtuustoaloite auttoivat, ja noin kaksi vuotta sitten vietettiin kentän virallisia avajaisia.
Tärkeä toimintamuoto koko seuran olemassaolon ajan on ollut alkuperäisen luonnon puolustaminen ja huoli rakennetun ympäristön tilasta. Erityinen kohde on ollut Lahdesjärven Hallilan puoleinen ikimetsä, jota rakentaminen uhkaa kaupungin osayleiskaavassa. Seura pitää tärkeänä tämän kaupunkioloissa ainutlaatuisen ikimetsän (liito-oravineen) säilyttämistä luonnontilaisena virkistysalueena. Samalla seura on halunnut vaikuttaa siihen, ettei Lahdesjärven rannan rakentamisen seurauksena aluetta aikaa myöten rakennettaisi kiinni Hallilaan.
Toukokuussa 1999 seura järjesti ympäristökävelyn Hallilasta Lahdesjärven rantaan. Mukana oli runsaasti osanottajia, ja kävelyllä käytiin kaavoitusasioiden lisäksi läpi alueen luontokohteita, joita selvitti itsekin Hallilassa asuva lehtori Jouko Sipari. Osanottajat olivat niin innostuneita, että toivoivat uutta ympäristökävelyä, mutta toistaiseksi se ei ole toteutunut.
Tiedotusta ja asukasiltoja
Asukasillat ovat olleet seuran näkyvintä ulospäin suuntautunutta toimintaa. Niitä on pidetty 1-2 vuodessa, ja aiheina ovat olleet mm. liikenne, sosiaali- ja terveystoimi, päivähoito, ympäristö, kulttuuri, liikunta ja nuoriso. Jotta seura näkyisi myös niille, jotka eivät käy tilaisuuksissa, on julkaistu 1-2 kertaa vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä, joka sai nimen Hallilalainen. Lehdessä on kutsuttu tilaisuuksiin, kerrottu seuran aloitteista ja kaupungin päätöksistä, uutisoitu tapahtumista ja tiedotettu palvelutarjonnasta.
Näin Hallila on kasvanut ja kehittynyt niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka Hallila-seura on ollut olemassa. Kokemus vakuuttaa, että asukkaiden kannattaa järjestäytyä. Silloin alueella ja sen asukkailla on yksi ääni kaupungin päättäjiin ja viranomaisiin päin. Mikään yhdistys ei voi koota kompromissia kaikkien asukkaiden mielipiteistä, mutta tuo yhteinen ääni muodostuu niiden mukaan, jotka toimintaan lähtevät. Osallistumalla seuran vuosikokoukseen ja ottamalla vastuuta on mahdollista muuttaa tuon äänen painotuksia, mutta pitää ääni yhtenä äänenä
Hannu Oittinen
