Naiset pyykillä. Kuvaaja Axel Tammelander 1911. Vapriikin kuva-arkisto.
Armonkallio sai suurimman osan asukkaistaan vanhasta Kyttälästä, jonka vanhat numerotorppariasukkaat siirtyivät Kyttälän saneerauksen ja asemakaavoituksen yhteydessä 1890-luvulta lähtien muualle asumaan. Armonkallion alkuperäisistä asukkaista käytännössä siis kaikki olivat työläisväestöä. Vuoden 1919 asuntolaskennassa Armonkallion asunnoista lähes 75% prosenttia oli työväestön omistuksessa ja jos mukaan otetaan vielä apulaisten ryhmään laskettu väestö nousee prosentti lähelle 85%:ttä. Koko Tampereella työväestö omisti samaan aikaan alle 60% asunnoista mikä osoittaa Armonkallion olleen selkeä työläiskaupunginosa. Ylempi luokka eli virkamiehet omistivat Armonkalliolla vuonna 1919 vain 5,7% asunnoista mikä oli pari prosenttia vähemmän kuin koko Tampereella ja vain reilu puolen vaikkapa Juhannuskylän prosenttiluvusta. Kiinteistön omistajien ryhmä, joka käsitti enimmäkseen ns. keski- tai yläluokkaan kuuluvaa väestöä, omisti noin 11,65% Armonkallion asunnoista. Määrä oli jonkin verran vähemmän kuin Tampereella keskimäärin, mutta suhteessa hieman enemmän kuin esimerkiksi Juhannuskylässä. Niin sanotun keskiluokan osuus näyttääkin Armonkalliolla lisääntyneen jonkin verran 1920- ja 1930-luvun aikana. Vuonna 1939 Eino Jutikkala on arvioinut keskiluokan osuuden Armonkallion väestön sosiaalisessa jakaumassa olleen jonkin verran suuremman kuin vaikkapa Amurissa tai Tammelassa.
Piharakennus ulkohuuseineen ja pesutupineen (Siltakatu 17 A) 1939. Vapriikin kuva-arkisto.
