Sydämellinen Hilja on tyytyväinen romanien oloihin Suomessa

Hilja Svart on 66-vuotias leski. Hän asuu Viinikassa vanhan puutalon toisessa kerroksessa. Hiljalla on kolme lasta ja kaikkiaan yhdeksän lastenlasta. Vanhin poika perheineen asuu Ruotsissa, muut lapset sen verran lähellä, että ehtivät usein tervehtimään äitiään. -Nykyään romanit eivät oikein enää käy toisissaan. Asutaan vain omissa paikoissa, eikä pidetä samalla tavalla yhteyttä kuin ennen. Onneksi lapset sentään käyvät ja soittelevat.

Hiljan mies kuoli lähes 20 vuotta sitten, mutta Hilja vakuuttaa, ettei kuiten-kaan ole yksinäinen. Hänellä on paljon tuttuja ja ystäviä Tampereella, ja hän toimii aktiivisesti helluntaiseurakunnassa. Käsityöt ovat rakas harrastus, mutta niiden tekeminen tahtoo jäädä hartiakipujen takia.

Kulkukauppaa kotiseudulla

Hilja on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta pienestä Soinin pitäjästä. Hiljan vanhemmat kävivät kauppaa ja kiertelivät lähiseudulla. -En ole ikinä kulkenut mitään pitkiä kulkuja, niin kuin jotkut romanit. Pienessä paikassa vain ja tuttujen luona. Hilja kertoo, että yösija yleensä järjestyi, kun perhe meni aina määrättyihin, tuttuihin paikkoihin. Joskus samassa talossa oltiin montakin yötä. Romanit ovat perinteisesti myyneet virkattuja pöytäliinoja, itse tehtyjä peltiastioita ja hevosen häntäjouhista tehtyjä harjoja. Kaupantekijäisissä ihmiset antoivat käsitöiden vastineeksi ruokaa, eivät niinkään rahaa. Maitoa, voita, lihaa ja tuoretta leipää oli matkalaisillekin tarjolla maalaistaloissa.

Itse tehty pitsiliina pöydän koristuksena

Tänä päivänä olosuhteet ovat muuttuneet. - Kun ihmiset asuvat kaupungeissa, ei heillä ole itselläänkään muuta kuin se, mitä kaupasta ostetaan. Maalla oli erilaista, kun viljeltiin maata ja oli sikoja ja lehmiä. Hiljalla ja hänen miehellään oli itselläänkin hevosia ja joskus lehmäkin. Mies kävi hevoskauppaa ja ajoi raveissa. - Kyllä minä olen tottunut maatöitä tekemään, osaan lypsää ja muuta, Hilja kertoo. Hevoset myytiin lopulta, kun Hilja perheineen muutti kaupunkiin, Mänttään. Siellä Hilja meni laitosapulaiseksi vanhainkotiin. - Tykkäsin tehdä sitä työtä ja minusta pidettiin. Ei ollut mitään syrjintää. Vanhainkodissa Hilja oli toistakymmentä vuotta töissä, kunnes sairaus pakotti jättämään työn. Sen jälkeen Hilja on myynyt kutomiaan ja virkkaamiaan sängynpeittoja ja pöytäliinoja. Mäntästä Hilja muutti Kangasalle ja myöhemmin Tampereelle.


Koulu kiinnostaa

Hiljan mielestä romanien asiat ovat nykyään paremmin kuin ennen. Kaikilla on pysyvä asunto, kaupankäynti on isompaa. Myös nuoret kouluttautuvat enemmän. Nykyään romanilastenkin on pakko käydä koulua ja moni haluaa käydä ihan ylioppilaaksi asti. Hilja itse ei ole käynyt koulua kuin neljä luokkaa ja rippikoulun päälle. - Koulun käynti ei ollut ennen niin pakollista, ja miten sitä voi lapsia kouluun laittaakaan, jos ei ole pysyvää paikkaa, missä asua. Hiljan mielestä nykyajan nuorilla on kova kiinnostus koulua kohtaan ja halu oppia. - Monet haluavat päästä valtaväestön kanssa samaan ja käydä kouluja niin paljon kuin päätä riittää. Hilja puhuu ylpeänä omista lapsenlapsistaankin, joista myös löytyy ylioppilaita. Nykypäivää vaivaa kuitenkin vieraantuminen omasta yhteisöstä. - Ennen oltiin enemmän yksissä, yhdessä talossa saattoi asua useampikin perhe. Joulunakin saattoi tulla monta perhettä saman katon alle ja yhteisymmärryksellä tehtiin kaikki hommat, Hilja muistelee. - Nykyään on aina yksi perhe omassa paikassaan ja hätinä käydäänkään toisten luona. Se oli kyllä ennen toisenlaista.


Kapinoivat nuoret

Lapsille pyritään opettamaan romanikulttuurin vanhat tavat, jotta kulttuuri säilyisi elinvoimaisena. Perinteistä kiinni pitäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. - Olosuhteet ovat muuttuneet, kun asutaan kerrostaloissa. Lapsille yritetään opettaa, miten kuuluu olla, mutta ei se aina onnistu. Romanivaatteet pitäisi olla, mutta siitäkin aletaan poikkeamaan.

Hiljan mielestä nykyään jotkut nuoret melkein määräävät, mitä tehdään, vaikka vanhempien kunnioittamisen tulisi olla tärkein sääntö kulttuurissa. Kulttuurin säilyttämisessä myös kieli on tärkeä. Hilja sanoo osaavansa ro-manikieltä jokseenkin hyvin, mutta epäilee, että nuoremmat eivät sitä oikein hallitse.
- Ennen kuljettiin ja kierrettiin taloissa, ja mustalaiset puhuivat enemmän omaa kieltä keskenään. Nykyään kun asutaan omissa paikoissa, monet eivät halua puhua kaaleen kieltä, eivätkä sitten lapsetkaan sitä opi. Kyllä osa nuoristakin osaa kieltä, mutta eivät kaikki.