HISTORIA - TOTTA JA TARUA

Legenda: Meillä oli ennen suuri kuningas nimeltä "Romani". Romanit elivät yhdessä paikassa, kauniissa maassa nimeltä "Sind". Maassa oli paljon onnellisuutta ja iloa. Päällikkömme oli Mar Amengo Dep. Hänellä oli kaksi veljeä, toinen Romano ja toinen Singan. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes alkoi suuri sota. Kaikki Romanit pakenivat maastaan ja alkoivat vaeltaa köyhien lailla muihin maihin. He lähtivät monia teitä, toiset Arabiaan, toiset Bysanttiin ja toiset Armeniaan.
Romanien alkuperää ei varmasti tiedetä. Jotkut väittävät sen olevan juutalaista alkuperää ja romanien kielitieteellisen tutkimuksen perusteella alkuperäksi on osoitettu Intian Punjabin alue, Intian niemimaan luoteisosa, joka on nykyisin Pakistanin ja Intian pohjoisrajaseutua. Alueella asuu edelleenkin Romanisukuisia heimoja.
Tutkimusten mukaan Romanit lähtivät vaeltamaan Intiasta vuoden 1000 paikkeilla paeten sotaa, nälänhätää ja sairauksia. Heidän alueelleen tunkeutuneet pakottivat Romanit etsimään rauhallisempia asuma-alueita.

TULO EUROOPPAAN

Ensimmäiset kirjalliset lähteet romaneista Euroopassa ovat 1100-luvulta. 1300 -luvun lopulla ja 1400-luvun alussa romaneja oli jo useimmissa keski-Euroopan maissa. Aluksi heitä kohdeltiin kunnioittavasti ja vieraanvaraisesti, mutta suhtautuminen muuttui vähitellen. Epäluuloja herättivät heidän erilainen ulkonäkönsä, tummahko ihonsa, outo kielensä ja erilaiset tapansa. Vaikka he toimittivat haluttuja kauppatavaroita ja palveluita sekä toimivat taidokkaina käsityöläisammattien edustajina, Euroopassa vallitsi feodaalijärjestelmä ja eriarvoisuus, mikä kohdistui myös romaneihin. Vuosisatojen ajan lainsäädäntö ei tunnustanut romaniväestön oikeuksia. 1400-luvun lopulla osa romaneista lähti edelleen vaeltamaan Venäjälle, Ruotsiin ja sieltä Ahvenanmaalle.

TULO SUOMEEN

Ensimmäiset merkinnät Suomen romaneista ovat vuodelta 1559, jolloin Kastelholmin linna takavarikoi 8 hevosta romaneilta. Suomi kuului silloin Ruotsin kuningaskuntaan ja hallitusvalta suhtautui romaneihin kielteisesti.
Romanien palveluja kuitenkin tarvittiin ja käytettiin ja heidän ammattitaitonsa oli korkea esimerkiksi käsityöläisammateissa. He hallitsivat eläinten käsittelyn, toimivat kauppiaina, käsityöläisinä, jopa hovin viihdyttäjinä ja harjoittivat ennustamista, soittamista ja laulamista.
Suomessa romanit joutuivat saman epäluulon kohteiksi kuin Euroopassakin. Romanit koettiin uhkana kristilliselle uskolle, koska he olivat mm. tataareita, joita kohtaan Luther vahvasti hyökkäsi. Niinpä v. 1594 romaneilta kiellettiin kirkolliset palvelut ja pappeja kiellettiin olemasta tekemisissä heidän kanssaan. Romanien vastainen laki sisälsi 1637 myös oikeuden heidän hirttämiseensä, mikäli he tulivat alueelle luvatta. Heitä kohdeltiin irtolaisina, heidän lapsiaan otettiin valtion hoitoon, naisia vietiin kehruulaitoksiin ja miehiä vankiloihin.
Suomalaisen virkamiehistön kielteinen asenne säilyi (virallisesti) lähes kolmesataa vuotta v. 1883 saakka, jolloin romaniväestö sai laissa tasa-arvoisen aseman suomalaisten rinnalla. Syrjiminen ja romanikulttuurista piittaamattomuus on kuitenkin jatkunut pitkään tuon jälkeenkin ja vasta viime vuosina on esim. romanien kielelle saatu perustuslain suoja ja oikeus.